kesä-heinäkuun päivittelyjä

Huomasinpa, että en ole kirjoitellut pitkään aikaan! Kesän aikana on ollut paljon menoa ja ohjelmaa, niin ei ole oikein ehtinyt kirjoittelemaan, mutta jospa nyt kertoilisin tänne jotakin. Ja onhan mulla noita kuviakin jonkun verran, joten aloitetaanpa vaikka mökkireissusta.

Koirien kanssa suunnattiin juhannukseksi mökille. Reissu sujui rattoisasti ja säät oli yllättävän hyvät! Eetusta löytyi punkkiliuoksesta huolimatta pari punkkia, Donnasta ei yhtään. Eetu kahlaili rantavedessä mielellään ja riehui ulkona ihan kiitettävästi. Donna otti tapansa mukaan rennosti ja eipä tuo tainnut tassun kärkeäänkään kastella järvessä.  Kuvat kertovat enemmän, kuin sanat, joten lisäilenpä niitä. Varoitan, että näitä on paljon. :D

Sitten ollaankin möllötelty kotosalla ja reenailtu agilityä. Tosin viime viikko vierähti Eetun kanssa Kennelliiton Suurleirillä! Yllätyksekseni leijonapoika käyttäytyi vieraita koiria kohtaan paljon paremmin ja luottavaisemmin kuin aikoihin! Koulutuksista saatiin etenkin tokossa vinkkejä, kouluttajan mielestä meidän pitäisi ehdottomasti hakeutua johonkin treeniryhmään ja ainakin mölleihin. :D Kuulemma ei ollut koskaan nähnyt pienen koiran seuraavan noin, niinkuin iso koira. Tähän väliin voisi sanoa, että tuo koira on kyllä kaikin muinkin tavoin kuin iso koira. Ainakin ego on melkoinen.

Kuvia lisäilen leiriltä myöhemmin!

Viime viikon perjantaina otettiin koirat matkaan ja lähdettiin hakemaan Nelli perroa ja Viljaa. Sieltä matka jatkuikin kohti Vekoran agilitykenttää.

Donnakin pääsi mukaan ensimmäistä kertaa kentälle. Kokeiltiin muutamia esteitä, ja tyttöhän käyttäytyi aivan päinvastaisesti kuin olin kuvitellut. Se uskaltautui jopa puomia kokeilemaan (med extrasuperhyvät makupalat) ja se sujuikin ongelmitta. 

Ensimmäinen kerta meni hitaasti, mutta varmasti. Ehkäpä Donnan voisi ilmoittaa joskus alkeiskurssille, ainakin se osoitti jonkinlaista kiinnostusta tähän hommaan. Yleensä sitä on vaikea motivoida ja saada innostumaan. Josko tästä lajista löytyy tämän(kin) koiramme kanssa yhteinen harrastus?

Eetun kanssa mentiin kontakteja ja hyppyjä. Rengasta treenattiin myös vähän.

Lopuksi otettiin kaikkien kolmen koiran kanssa yhteinen paikallaolo ja sitten kierrettiin pieni lenkki. Samalla saatiin räpsäistyä pari kuvaa karvakorvistamme :D

Kaikki kuvat c. Vilja S, Nelli perron omistaja.

kevään ja alkukesän näyttelykuulumisia

Huomasimpa, etten ole kirjoitellut mitään toukokuun alun jälkeen. Mutta nyt, kun on aikaa, niin päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja kirjoitella kuulumisia.

Toukokuun 21. pv alkoi kiva näyttelyputki. Meillä oli siis joka viikonlopulle joku näyttely. Aloitetaanpa siis Aptuksesta.

Lauantaina suuntasimme aamulla hakemaan Martta käppänän omistajineen mukaan. Paikan päällä olimme muistaaksen hyvissä ajoin enne junnujen alkua. Aika tuntui kuluvan yllättävän nopeasti ja pian olikin meidän vuoro astua kehään. Yksilöarvostelu meni hyvin, mitään suurempia virheitä en ainakaan itse huomannut. Yllätyksekseni tuomari poimi meidät jatkoon!

Seuraavaksi kaikki jatkoon päässeet kutsuttiin kehään ja tuomari pyysi mm. edestakaisin ja sen jälkeen seisotuksen. Tuomari alkoi karsia kilpailijoita. Meidän kohdalla oli matto täynnä nameja (joltain ilmeisesti tippunut) ja Martta pyöri ja hyöri niitä havitellessaan. Liian myöhään sen sai seisomaan ja tuomari oli tehnyt jo valintansa. Emme päässeet enää jatkoon, mutta loppuen lopuksi pääsimme kuitenkin 24:sta 12:sta parhaan joukkoon. Oli hienoa päästä upean käppänä neidin kanssa kehään ja nähdä pitkästä aikaa tuttuja naamoja kehän reunalla!

Pro Auctore Domina Nigra, JH jatkoon. C. champions.kuvat.fi

                                      

Sitten olikin vuorossa Someron ryhmänäyttely 22.5. Rotukehässä pääsin esittämään vanhan tutun, valkoisen kääpiösnautserin (Backout's Unplugged "Eddy"). Poitsu oli hienosti kehässä ja sai ERIn. On se Eddy mahtava jätkä! Takana oli taas yksi mukava näyttelypäivä ja tulihan siinä samalla rusketuttuakin, kun aurinko paistoi ja asteitakin oli reippaasti.

Viikon päästä, lauantaina 28.5. suuntasin kohti vinttikoirakeskusta. Tarkoitus oli kisata koiralla, jolla olin aloittanutkin ensimmäisissä junnukisoissani. Paikan päällä kuitenkin, selvisi että koira ei päässyt tulemaan paikan päälle ripulin vuoksi. Eikun toista koiraa etsimään ja kiitos Miitan (joka auttoi etsinnöissä) löytyi beagle neiti, jota sitten testasin ennen kehää. Koira meni kivasti, kun sitä testasin ja päätin kisata ihan uudella rodulla.

Kehässä sitten aluksi sujui ihan hyvin, koira seisoi ja tuomari pyysi kaikkia menemään kehän ympäri. Liikkeet olivat neidillä kuin unelma ja helppo esittää. Noh, sitten yksilöarvostelussa pieni koirarotu arvostellaan pöydällä. Koira ei kuitenkaan suostunut seisomaan paikallaan pöydällä, joten kysyin tuomarilta voisinko seisottaa sen maassa. Tämä vastasi, että totta kai. Maassa ei enää kuitenkaan myöskään enää sujunut kovin hyvin, joten tuomari pyysi vielä edestakaisen ja palaamaan jonon hännille. Loppujen lopuksi emme sijoittuneet, tuomari sanoi syyksi tämän yksilöarvostelun ja pahoitteli että koiralla taisi olla kylmä, niin ei malttanut seistä.

Mutta joka tapauksessa oli kiva päästä uutta rotua testaamaan. Muistan, kuinka joskus uhkasin hyvälle kaverilleni meneväni joskus junnukehään beaglellä, ja kaveri nauroi "Nekku ja beagle :'D". Noh, nyt tämä on toteutettu ;)

ryhmis 28.5.

Seuraavana päivänä olikin mätsärin vuoro! Aamulla puunasimme Donnan, haimme naapurin labbiksen ja kaverini kyytiin ja ajoimme Veikkolaan.

Kaverini oli tarkoitus osallistua labbiksella lapsi&koira-luokkaan. (Hän oli ekaa kertaa kehässä ja mahtoipa vähän jännittääkin :) Kokemuksen syvällä rinta-äänellä voin sanoa, että tiedän tunteen..) Minä ilmoitin itseni ja Martta käppänän Nuori&koiraan ja Donnan monirotuisiin.

Ensimmäisenä kaverini meni lapsi&koira-kehään. Koira toimi hienosti ja kaverini sai sen esiintymään, mutta tällä kertaa tulosta ei tullut. Tyytyväinen saa kuitenkin suoritukseen olla, kyseinen labbis-neiti on hirmu energinen ja saa tehdä töitä, että sen saa esiintymään. Tuomari ei myöskin piti enemmän metsästyslinjaisista labbiksista ja katsoi koiria aika tarkasti, mikä saattoi olla syynä.

Sitten oli minun ja Martan vuoro mennä kehään. Tuomari arvosteli kaikki ensin yksittäin ja sitten katsoi kaikkia yhdessä. Martta seisoi ja esiintyi tänään hienosti! Mietinnän jälkeen alkoi sijoittelu. Huomasin kuinka koiria vain sijoitettiin ja sitten meitä olikin jäljellä enää kolme. Noh, pian oli enää kaksi. Ja loppuen lopuksi tuomari tuli kättelemään meitä "onneksi olkoon, hienosti esitetty" ja minulle selvisi, että olimme voittaneet :)

Tässä välissä tulikin vähän kiire, äkkiä palkinnot toisessa kädessä ja koira toisessa kädessä ulos kehästä, Martta omistajalle, Donna pois kevythäkistä, näyttelyremmi kaulaan ja menoksi. Monirotuisten kehä alkoi heti nuori&koiran jälkeen.

Arvostelu muistutti samaa kaavaa, kuin äskenkin, mutta kehäsihteeri täytti tuomarin sanelemana arvostelulipukkeen. Meille ojennettiin punainen nauha ja arvostelussa kaikki oli erinomaista. Donna käyttäytyi jopa pöydällä hienosti, josta olen todella tyytyväinen. Loppu tulos oli PUN2, valkoinen pölyhuisku yllätti!

Kuvia ei valitettavasti ole ainakaan vielä!

Tarina jatkuu vielä labbis-erkkarista ja porvoon näyttelystä, mutta kirjoittelen niistä ensi kerralla.

Agikurssin avaus

Torstaina olikin siis ensimmäinen kerta agin alkeiskurssia. Miitan ja Masin kanssa mentiin paikanpäälle aiemmin ja kierrettiin pikku lenkki, omaa vuoroa odotellessa.

Itse oletin, että ensimmäinen kerta olisi ollut ihan hidasta esteisiin tutustumista ja ennemminkin teoriaa.

Alussa kuitenkin selvisi, että kaikki oli jo ns. "tutustuneet" lajiin, eli siis jokainen oli käynyt jossain vähän kokeilemassa lajia, ihan uusi juttu se ei siis kenellekkään meidän ryhmästä ollut.

Aloitimme itsenäisillä harjoitteluilla, jossa koiran piti kiertää este. Tätä voi hyödyntää vaikkapa lenkillä, jos hihna jää jumiin esim. puuhun. Kun koiralle on opettanut tämän kiertämisen, voi antaa vain käskyn kierrä ja koira kiertää puun. Tämä sama idea oli siis näissä harjoituksissa. Tällä välin, kun muut tekivät itsenäistä harjoittelua, kurssin vetäjä otti yksitellen yhden koirakon kentän toiseen laitaan, jossa oli kaksi estettä peräkkäin.


Ensin katsottiin vain, miten koira suhtautui tähän, mitä sanaa käytettiin käskynä (hyppää, hyppy, hop tms). Sen jälkeen kurssin vetäjä meni namilautasen kanssa esteiden toiseen päähän ja laski namilautasen maahan. Tarkoitus oli testata ns."irtoaako" koira ohjaajasta ja meneekö se namilautasen luo, vaikka omistaja ei olisi esteen takana houkuttelemassa, vaan siinä vieressä.


Meidän osalta kaikki harjoitukset meni hyvin, mutta arvatkaapas kun ohjaajille annettiin opastusta (siitä mitä seuraavaksi tehdään) ja koirien täytyi olla kiinni sidottuna, niin kukas muukaan, kuin Eetu aloittaa kimeän uikutuksen kentän toiselta laidalta. Noh, ehkä se kurssin aikana tuohonkin tottuu, mutta kovin mukavan kuuloista se kimeä vinkuna ja haukkuminen ei kyllä ollut :D

Koirien kanssa testattiin myös putkea. Eetu ei ollut aiemmin mennyt putkea ja oli se kyllä huvittavan surkea näky kököttäessään istuallaan siellä putken toisessa päässä, kun minä houkuttelen nameilla sitä toisesta päästä.

Mutta kun se tajusi, mitä sen haluttiin tekevän, alkoi putkikin sujua jo vauhdikkaasti. Namilautanenkin pystyttiin ottamaan käyttöön, eli siis minun ei tarvinnut houkutella sitä toisesta päästä, vaan pystyin lähettämään sen itse.

Vielä lopuksi mentiin yksi este ja putki. Tehtävä sujui Eetulta uskomattoman hyvin, siihen nähden, että ihan hetki sitten se oli katsellut putkea kauhuissaan, eikä aluksi edes suostunut tulemaan siitä läpi.

Nyt minun ei tarvinnut kuin osoittaa putkea ja antaa käsky ja koira rymistikin sen läpi vauhdilla. Tähän oli hyvä lopettaa treenit koirien osalta.

Ihmisten osalta reenit eivät kuitenkaan päättyneet. Ilman koiria harjoittelimme valssia, kaikki jonossa. Oli se kyllä aika huvittavaa, kun aluksi meni ihan sekaisin, kääntyi väärään suuntaan jne. Kyllä sen sitten nopeasti tajusi, kun oppi hahmottamaan miten pitää kääntyä. Mutta ensi kerralla kokeillaan sitten jo koirien kanssa, innolla odotan mitä siitä tulee.


Kuvia ei ole, sillä noissa treeneissä keskitymme kyllä ihan kokonaan treenaamiseen, mutta kun menemme vapaavuoroilla käymään kentällä, niin yritän muistaa ottaa kameran matkaan.


Agiterkuin Nea ja Eetu.