Kivenlahden match show 28.8.11.

Meille tuli sunnuntaiaamuna yllätyslähtö kivenlahteen. Edellisessä postauksessani siitä kirjoitinkin, että Donnan voisi ottaa mukaan jonnekkin mätsäriin pitkästä aikaa. Noh, suunnitelma toteutui jo odotettua aikaisemmin. :D

Sunnuntai olikin aika pilvinen päivä, mutta säästyttiin sateelta! Donna pyörähti monirotuisten kehässä, tuloksin SIN2. Onhan se vieläkin vähän arka, mutta kehitystä on tapahtunut koko ajan, alkaen siitä kun ekan kerran nelisen(?) vuotta sitten astelimme ihka ensimmäiseen mätsäriimme.

Muistan vieläkin miten mulla oli sellainen silmiin pistävän keltainen Pedigreen logolla varustettu reppu olalla, Donna pestynä ja föönattuna remissä. Oltiin varustauduttu siihen mätsäriin huolella. Kakkapussit, namit, näyttelyhihnat, juustot, rokkarit sun muut oli tarkasti pakattu edellisenä iltana siihen kirkkaan keltaiseen pedigree-reppuun. Ja sitten piti totta kai tarkistaa vielä kerran ja toisenkin, että kaikki on mukana. :D Se oli itse asiassa ensimmäinen kerta, kun esitin mitään koiraa kehässä.

Kehässä ei paljon koiria ollutkaan, ja jos aivan oikein muistan, niin tuloksena taisi olla SIN5. Ja jos en taas pahasti muista väärin, niin olimme viimeisiä, viisi koiraa taisi olla sinisten kehässä. Donna aristeli silloin aika paljonkin vieraita ihmisiä, tuomari oli sille aikamoinen kammotus.


Mutta nyt kun mielessäni vertaan kehitystä siitä päivästä lähtien, niin mätsärit ovat todella olleet hyviä kokemuksia tuolle koiralle. Ei niinkään, että menestystä olisi pahemmin tullut. Enkä voi väittää, että oltaisiin mätsäreissä oikein urakalla rampattu. Meinaan vain, että näillä satunnaisilla käynneillä (muutamia kertoja syksyllä, parit keväällä) Donna on saanut paljon positiivisia kokemuksia tuomareista=vieraista ihmisistä, paikoista ja muista koirista. Nyt voin ylpeänä jopa sanoa, että koirani osaa käyttäytä pöydällä, antaa tuomarin katsoa itse hampaat, ei pakita tai muutenkaan temppuile. Näin on oikeastaan ollut jo aika pitkään, mutta tulipa eilisissä mätsäreissä se taas huomattua.

Joo, ehkä mä kipeänä nyt en enempää houri tänne, laitan tähän loppuun vaikka eilisen seisotuskuvan. 

Täytyy taas pahoitella omaa aikaansaamattomuuttani. En edes uskalla miettiä, miten paljon mulla onkaan ollut asiaa tänne kirjoitettavaksi, mutta ei sitä vaan ole tullut kirjoitettua. Nyt olisi helppo vaan laittaa tämä kiireiden piikkiin, mutta kyllä mulla olisi aikaakin ollut. Ja nyt, kun on aikaa ja sain kerrankin otteen niskastani, niin aloitetaan tarinoiminen.

Mulle tuli heti mieleen tämän tekstin, että mulla on jossain täällä koneen tiedostojen uumenissa kuvia järven rannalta just ennen auringon nousua. Lisäilen tähän niitäkin, mutta sitä ennen täytyy tunnustaa, että olin melko ylpeä itsestäni, kun sain itseni sängystä ylös kesälomalla kello viideltä aamulla. Mikä saavutus. :D

Noh, joka tapauksessa suuntasimme järvelle kuvailemaan koiruuksien kanssa. Siellä istuskeltiin aikamme ja kuvailtiin, mutta julkaisukelpoisia kuvia ei auringon noususta tullut. (Johtuen joko huonosta paikasta, joka sijaitsi suurten kallioiden takana, tai kuvaajasta...) Tässä nyt kuitenkin pari otosta.

asteita 23

 

Järven kingi ja kuningatar

Sitten täytyy kirjoitella vähän kesän näyttelyistäkin. Eukanubaan lauantaina lähdettiin junnuilemaan Eddy-käppänän kanssa. Kilpailijoita vanhempien ikäluokassa oli muistaakseni  20-jotain ja sijoituimme Eddyn kanssa viidensiksi. Omaan suoritukseeni olen tyytyväinen, mutta tuli se silti täysin puskista, että tuomari poimi meidät viiden joukkoon jatkoon. Eukanubasta on muuten tuo alla oleva kuva.

Niin, ja sitten otettiin nyt elokuussa uusiksi Eddyn kanssa. Tuomarinkartanosta taas löysimme itsemme kehäkettuilemasta. Junnuja oli ennätyksellisen vähän, mutta tuomari vaihdatti kilpailijoiden kesken paljon koiria, ja taso oli hyvä. Laatu korvaa määrän, vai-miten-se-meni?

Kehässä esitimme siis ensin omat koiramme yksilöarvostelussa ja sitten teimme pariliikkeinä edestakaisin ja seisotukset.  Tämän jälkeen tuomari vaihdatti kilpailijoiden kesken koiria. Minä sain ensin esitettäväkseni vanhanenglanninlammaskoiran. Koskaan en ole sitä rotua päässyt esittämään, mutta toivon mukaan se ainakin osittain meni hyvin. Sitten oli asutraalianpaimenkoira. Tämä oli hieman arka tapaus, mutta liikkui kanssani silti nätisti. Sitten tuomari oli tehnytkin päätöksensä. Vanhempien ikäluokasta meidät osoitettiin ykköspaikalle.

Yllättyneenä jatkoin päivän parhaan valintaan. Vastassa oli nuorempien voittaja cavalier kingcharlesinspanielillaan. Meillekkin teetettiin pariliikkeenä edestakaisin ja sitten omien koirien kanssa kierrettiin kehä pariin kertaan ja seisotettiin. Tämän jälkeen tuomari antoi ruusukkeet. Tämä valitsi meidät päivän parhaaksi. Ja kotiin päästiin kahden ison pokaalin ja yhden pinkin ruusukkeen kanssa. :)

23.7.11. Eukanuba summer show JH 5

 Tulipa sitä muuten käväistyä myös Valkeakosken näyttelyssä! Siellä en kehään asti mennyt, vaan toimin lähinnä kuvaajan roolissa. Kuvaamisesta tuli taas mieleen, että mun olis varmaan aika jo alkaa kattelemaan tohon runkoon uutta putkea. Olis vaan niin paljon muitakin kohteita, mihin sais tota rahaa kulumaan, että enpä tiedä viitsinkö juuri nyt niin paljon rahaa laittaa kiinni kameraan.. Onneksi Joulut ja synttärit on keksitty!

Agilityn puolella ei oikeastaan ole mitään merkittävää kirjoitettavaa, nyt reenaillaan jatkoryhmässä. Eilisten treenien perusteella ollaan kyllä otettu valtavasti takapakkia. Ja meidän treeneistä on nähtävästi kiinni myös se millä tuulella toi leijonapoika sattuu olemaan. Eilen ei huvittanut mikään, ja sillä meni pasmat sekaisin jo pk. sakemannin näkemisestä kentän laidalla. Sakemannit on sille jostain syystä suuri kauhistuksen aihe. Meillä oli pientä rataa ja sitähän me ei enää loppupuolella onnistuttu tekemään yhtään. Tai ei edes yritetty kuin pientä pätkää, ei tosiaan väkisin, kun tota ei kiinnostanut ollenkaan.

A ja puomi on Eetun ykkössuosikkeja. Niitä kyllä leijonan sopi mennä, mutta kun kuonon eteen ilmestyi putki tai ihan perus hyppy, niin mieli muuttui. On se toki aika koomisen näköistäkin, kun toi ihan tosissaan vaan iskee pyllyn maahan ja kattoo mua sillä tutulla ilmeellä, että "juokse sinä yksinäs näitä hemmetin ratoja, mä istun tässä ja piste".

Ohjaaja sitten hetken tätä katseltuaan kertoi, että senkin toinen kisakoira oli ollut samanlainen ja sekään ei välittänyt hypyistä ja ne oli edelleen kisoissakin sille kaikista haastavimpia. Ja nämä kisaa nykyään kakkosissa. Täytyy vaan ottaa seuraavilla kerroilla kaikista parhaimmat herkut ja lelut mukaan ja pikkuhiljaa alkaa opettamaan sille koiralle, että ne hypytkin on kivoja. Nyt se ei ole vielä keksinyt niistä mitään kivaa nähtävästi.

Alkaa tuntumaan aika paikallaan jumitukselta tää meidän agility-ura, osittain samassa ryhmässä treenaaviin verrattuna. Eetu vaatii kyllä aikaa ja se on tosi arka yksilö, joten sen kanssa pitää edetä hitaasti ja varovaisesti. Mutta kun se into puuttuu. Talven ajaksi me palataan jokatapauksessa pelkän tokon pariin, mutta keväälle jatkoa voisi suunnitella. Jos vaan saisi ton innostumaan uudelleen. Tai sitten eilen oli vaan huono päivä, ehkä koiralla, ehkä ohjaajallakin. Näin sekavia ajatuksia parit penkin alle menneet agitreenit saavat aikaan. Nice.

Mutta tokoon. Kesällä saatiin suurleiriltä toko-ohjaajalta kannustusta hakeutua johonkin treeni-ryhmään ja sitä kautta mölleihin. Mölli-uran korkkaus olisi suunnitelmissa heti kun liikkeet saadan hiottua. Erään koirakoulun tiloissa järjestetään mölli-nakki-luokkia, se sopii ainakin meille loistavasti, liikkeet ovat lyhyitä ja palkata saa välissä lelulla tai nameillakin. Sinne siis meidän olisi suunnitelmien mukaan määrä tähdätä.

Ja niin, sitten täytyy tähän loppuun kirjoitella Donnankin kuulumisia. Tässä viikko,pari takaperin huomasin eräänä iltana, että Donnan tassu oli veressä. Oltiin ulkona ja Donna riekkui pallon kanssa. Noh, sitten tarkemmin tutkittuna selvisi, että kannuskynsi oli irronnut, kokonaan. Ilmeisesti jäänyt johonkin kiinni tuon riehuessa. Nyt on tassu kunnossa ja kaikki hyvin.

Donnalla on turkki sen verran hyvissä mitoissa, että mätsäreihin olisi tänä syksynä tarkoitus mennä. Palailenpa siis, ehkä ensi kerralla mätsärikuulumisiin. :)

Uutta ulkoasua

Päätinpä vaihtaa ulkoasua ja tällä hetkellä on tämä yksinkertainen valkoinen, myöhemmin väsäilen sitten jotain. Edellinen alkoi käydä omaan silmääni liian sekavaksi ja tummaksi, joten kokeillaanpa jotain vaaleampaa. :)