Sunnuntai olikin aika pilvinen päivä, mutta säästyttiin sateelta! Donna pyörähti monirotuisten kehässä, tuloksin SIN2. Onhan se vieläkin vähän arka, mutta kehitystä on tapahtunut koko ajan, alkaen siitä kun ekan kerran nelisen(?) vuotta sitten astelimme ihka ensimmäiseen mätsäriimme.
Muistan vieläkin miten mulla oli sellainen silmiin pistävän keltainen Pedigreen logolla varustettu reppu olalla, Donna pestynä ja föönattuna remissä. Oltiin varustauduttu siihen mätsäriin huolella. Kakkapussit, namit, näyttelyhihnat, juustot, rokkarit sun muut oli tarkasti pakattu edellisenä iltana siihen kirkkaan keltaiseen pedigree-reppuun. Ja sitten piti totta kai tarkistaa vielä kerran ja toisenkin, että kaikki on mukana. :D Se oli itse asiassa ensimmäinen kerta, kun esitin mitään koiraa kehässä.
Kehässä ei paljon koiria ollutkaan, ja jos aivan oikein muistan, niin tuloksena taisi olla SIN5. Ja jos en taas pahasti muista väärin, niin olimme viimeisiä, viisi koiraa taisi olla sinisten kehässä. Donna aristeli silloin aika paljonkin vieraita ihmisiä, tuomari oli sille aikamoinen kammotus.
Mutta nyt kun mielessäni vertaan kehitystä siitä päivästä lähtien, niin mätsärit ovat todella olleet hyviä kokemuksia tuolle koiralle. Ei niinkään, että menestystä olisi pahemmin tullut. Enkä voi väittää, että oltaisiin mätsäreissä oikein urakalla rampattu. Meinaan vain, että näillä satunnaisilla käynneillä (muutamia kertoja syksyllä, parit keväällä) Donna on saanut paljon positiivisia kokemuksia tuomareista=vieraista ihmisistä, paikoista ja muista koirista. Nyt voin ylpeänä jopa sanoa, että koirani osaa käyttäytä pöydällä, antaa tuomarin katsoa itse hampaat, ei pakita tai muutenkaan temppuile. Näin on oikeastaan ollut jo aika pitkään, mutta tulipa eilisissä mätsäreissä se taas huomattua.
Joo, ehkä mä kipeänä nyt en enempää houri tänne, laitan tähän loppuun vaikka eilisen seisotuskuvan.
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti