lauantai 10. joulukuuta 2011

messari tarinointia

Päätinpä hyödyntää lauantai-illan kätevästi ja päivitellä blogia.

Eli viime viikonloppu hurahti messukeskuksessa, minä puolestani voin sanoa käytännössä asuneeni siellä. Vaikka koiria ei ollut kehään vietävänä kuin pari kipaletta ja junnut vain lauantaina, silti siellä tuli hilluttua koko viikonloppu, 12h molempina päivinä. 

Päätin nyt ajan loppumisen vuoksi tehdä kompromissin, ja kerron tässä postauksessa vain vähän tavallista yksityiskohtaisemmin tämän vuoden viimeisestä junnukisasta, jotka siis olivat messarissa lauantaina. Seuraavassa postauksessa (joka toivottavastit tulee jo huomenna) vähän tilitystä Voittajastakin!



3.12.11. Helsinki Winner
Lauantaina oli edessä minulle viimeinen jh-kisa tältä vuodelta. Kyseessä oli sm-osakilpailu ja tuomarina toimi Rickard Hagström. Kisakoirana toimi upea riiseniherra Diego, jota suuntasin heti ensimmäiseksi etsimään paikalle saavuttuani.


Diego löytyi junnukehien laidalta. Nuorempien ikäluokka alkoi kymmeneltä, ja siinä venähtikin aikaa. Sillä välillä annoin Diegon odotella rauhassa häkissään ja käytin sen ulkona. Ulkoilu alue olikin aikamoinen ihmetys ja Diego katsoikin mua hetken kysyvästi tuuheiden kulmakarvojensa alta: "siis pitääkö tuolla ihan oikeasti käydä pissalla?". Ulos oli kyhätty ulkoilu-alue siten, että puulaudat ympäröivät hakkeella täytettyjä neliömäisiä alueita. Noh, kyllä se sitten parin kehotuksen jälkeen kävi kiltisti, vähän ihmetellen tarpeillaan. 

Palattuamme sisälle näytti nuorempien kehässä meno siltä, että ei menisi enää kovin kauaa meidän vuoroomme. Siis ei kun Diegon parta ja jalkakarvat ojennukseen, vähän riehumista ennen kehää ja sitten koittikin meidän vuoromme.


Ensin menimme kaikki, huimat 45 junnua koirinemme kehään. Tuomari jakoi meidät kolmeen osaan, ja me kuuluimme tähän ensimmäiseen. Pidin sitä etuna, sillä Diego oli heti alussa hyvässä vireessä ja esiintyminen sujui hyvin.


Yksilöarvosteluun olen erittäin tyytyväinen, koira toimi kuin unelma! Yleensä huomaan kesken suorituksen pieniä vikoja tai ainakin tekeväni joitain virheitä, mutta tähän suoritukseen olen harvinaisen tyytyväinen. Tuomari teetätti kolmion ja sitten edestakaisin, tämän jälkeen seisotus. Suorituksen päätteeksi tuomari kysyi minulta, tiedänkö mikä suursnautsereiden alkuperämaa on. Vastasin, että Saksa ja tuomari nyökkäsi hyväksyvästi ja me palasimme takaisin paikallemme.



Kun tuomari oli tuomaroinut kaikki ensimmäiseen ryhmään kuuluvat, hän valitsi osan jatkoon. Iloiseksi yllätykseksi tuomari tuli kättelemään meidät ja ilmoitti meidän jatkavan seuraavalle kierrokselle! Palasimme kehään, kun kaikki ryhmät oli arvosteltu. Menimme kehää pari kertaa ympäri, seisotimme koiria ja tuomari katsoi meidät nopeasti läpi, sekä samalla pyysi osalta T:n ja osalta L:n. Diego alkoi tässä kohtaa jo vähän väsyä kehässä möllöttämiseen, ja yritin poikaa innostaa vielä jaksamaan vähän aikaa.


Sitten tuomari pistikin meidät vaihtamaan koria. Sain vaihtokoiraksi borderterrierin. Tämä oli mukava tapaus ja suoritus ei mennyt mielestäni lainkaan hullummin. Liikkeet menivät kivasti ja seisominen samaten. Tuomari sitten vielä kiersi kaikki kilpailijat, ja kysyi koiran nimeä. Minulle tuli yhtäkkiä aivan kaamea muistikatkos, vaikka olin kysynyt koiran nimen ja totta kai myös kutsunut koiraa sillä. Samassa sitten aivoistani raksutti, että Hotti, niin Hottihan se oli. Mutta sain ainakin vastattua tuomarille, ja tuomari nyökkäsi taas hyväksyvästi. Kysymällä koiran nimeä tuomari haluaa tietää olemmeko kyselleet toiselta junnuhandlerilta koirasta, eli yksinkertaisesti nimen, ja saako antaa namia.


Vaihdoimme sitten koirat takaisin. Diego oli jo siinä vaiheessa ehtinyt väsähtää ja siinä samassa tajusin myös, että taskuistani ei löytynyt enää namin namia. Noh, onneksi Sanni pelasti meidät ja työnsi käteensi kourallisen nakkia. Mutta Diegoa ei enää paikallaan seisominen liiemmin huvittanut ja se pyöri ja hyöri siinä sitten. Seisotin sitä sitten enää vain vapaasti ja yritin saada sen viimeiset kiinnostuksenrippeet suuntautumaan tähän touhuun. Nakeilla yritin myös saada sitä kiinnostumaan, mutta herrahan vain sylki ne suustaan. :D 


Tuomari tuli, kätteli meidät; "Thank you, you're done for today". Pääsimme siis hienosti kymmenen parhaan joukkoon 45:stä vanhemmasta junnusta. Kisasta jäi hyvä fiilis ja nyt onkin pieni tauko luvassa. Kiitokset kuuluu Nealle mahtavan kisakaverin, Diegon lainasta!♥

// Ensi vuoden koitoksia odotellen, Nea.

torstai 24. marraskuuta 2011

Hankintoja..

Ajattelinpa listata tänne nyt lähinnä itselleni muistiin mieleen tulleet ajankohtaiset hankinnat. Kyllähän noita keksisi vaikka kuinka paljon lisää, mutta tässä nyt näitä päällimmäisenä mielessä olevia. Huomasinpa juuri, että messarin voittaja-näyttelyt ovat jo viikon päästä, ehkäpä siellä ehtisi siinä samalla tehdä vähän hankintoja.. :)

Berran treeniliivi, värillä nyt ei sinänsä niin väliä, musta tai ruskea. Koulutuksissa säästyisi takin taskuja likaamatta ja saisi kaikki tungettua tilaviin taskuihin. Must have!
 
Koirilla on nyt pannat siinä kunnossa, että voisi olla aika ostaa uudet, haluaisin molemmille samantapaiset pannat ja hetken nettisivuja selailtuani ihastuin näihin.

Peruspompat tulisi meillä hyötykäyttöön, vaikka kyllä nuo noilla hurtan mantteleilla tämän talven varmasti pärjäävät.
Oma jäljestysliina, ei niin välttämätön, kun ei tule niin usein tehtyä, mutta helpottaisi satunnaista verijäljestelyä. 


Noutokapula Eetulle.

Ja olisihan niitä vielä monia muitakin, pitäisi varmaan laittaa koirat rustaamaan joulupukille viestiä. Kohtahan se Joulukin alkaa lähestyä, toivottavasti pian tulisi lunta maahan, niin ei tarvitsisi noita kuratassuja joka lenkin jälkeen olla pesemässä. Seuraavassa postauksessa onkin sitten Donnan raportti leikkauksesta, joka tehtiin Donnalle tämän viikon tiistaina. Ja messari kuulumisetkin luultavasti päätyvät tänne blogiin, hieno viikonloppu tulossa!

maanantai 21. marraskuuta 2011

viikonloppuja


Epäonnistunut ryhmäkuva, mutta täytyi laittaa todistusaineistoa.



Pitkästä aikaa taas kirjoitan jotain, näköjään tälläinen kuvapostaus tällä kertaa. Meidän viikonloppu sujui kotosalla, mutta hyvien säiden inspiroimana lähdettiin molempina päivinä aamusta lenkille koirat ja kamera kourassa. Tässä sitten kuvailujen tuloksia. Kuvissa vierailevana tähtenä Pico-lagotto.
D&E-team kuittaa.

lauantai 22. lokakuuta 2011

Haaste vol 2!

Eli me saimme toisen haasteen, jossa onkin tarkoitus kertoa koiristaan kahdeksan satunnaista asiaa. Saas nähdä mitä saan tällä kertaa aikaiseksi. :D Niin ja kiitokset tästä haasteesta kuuluvat siis Junille!

Tunnustuksen saaneen pitää;
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa koiristaan
Laitetaan sitten haastetta eteenpäin Viljalle.
1. Sanonnan mukaan rakkailla lapsilla on monta nimeä. Tämä toteutuu kyllä meilläkin, rakkailla koirilla on monia nimiä! Eetu nyt on leijona, jellona, poitsu, äijä, Eppa, Edward, Eemeli, ja mitä kaikkia niitä nyt onkaan. Donna taas on aina vääntynyt Nonnaksi, Donsukin on aika yleinen. :D Ja toki noille kahdelle löytyy sitten vielä yhteisiäkin nimityksiä.
2. Monet (varsinkin nämä ei-niin-koiratietoiset) ihmiset on luulleet, että Donna ja Eetu on persoonallisuudeltaan ja käytökseltään tosi samanlaisia. Joo, no onhan ne molemmat pieniä karvapalloja, toinen musta ja toinen valkoinen, mutta muuten ne on kuin yö ja päivä. 

3. Donna on kiltti prinsessa, joka tuskin tekisi pahaa edes kärpäselle. Neiti on myös armoton nössö ja hienohelma, joka kiertää kaikki lenkillä vastaan tulevat lätäköt viiden metrin etäisyydeltä. Donna ei myöskään ikinä alennu uimaan, kahlaamaan rantavedessä ehkä joskus. Joskus nirsoillaan ruuastakin. Mutta kyllä tuostakin löytyy se ikuinen pentu, kun se vaan pääsee vauhtiin. :)
 
4. Eetu taas... noh onhan se vähän vanhennuttuaan rauhoittunut, mutta sillä on tota liika energiaa aina jossain varastossa. Eetua ei myöskään kiinnosta pätkän vertaa varjella pitkää helposti takkuuntuvaa turkkiaan. Kurapuku on Eetusta ehdottoman out, ja jos talvimantteli laitetaan päälle, niin herraa ei saa raahattua ovesta ulos lenkille. Se ihan kirjaimellisesti jähmettyy se päällä! Niin ja tuosta lähtee ihan tajuttoman kimeä ja kova meteli. Ja mitä ruokaan tulee, niin kaikki kärpäsistä joulukinkkuihin on Eetusta syötävää. Eli koiraani voisi kuvailla kaikkiruokaiseksi. Mutta noh, se vaan on Eetu, se vaan on tommonen  ♥

5. Mä en tarvitse herätyskelloa. Mulla on koirat. Donna ryntää aina aamulla mua herättämään ja tökkii kylmällä nenällään. Eetu tulee joskus perässä, mutta sitä kiinnostaa ruoka niin paljon, että se odottaa jo keittiössä ruokaa, eikä ehdi herättelemään. Sen älämölöön kyllä herää koko talo, jos ruokaa ei ala kuulua ajallaan.

6. Donna on meidän koirista se poseeraaja. Se kököttää kuvattavana ja välillä melkein tuntuu että se poseeraa kameralle. Eetu pysyy paikallaan tasan sekunnin ja siinä kun sitten yrittää ottaa kuvaa, niin lopputulos ei yleensä ole hääppöinen.

7. Molemmat koirat on aina innosta soikeena kun ne tajuaa että ollaan lähdössä jonnekkin ja ne pääsee mukaan. Etenkin, kun ollaan lähdössä treeneihin.


8. Meidän koirien yhteiskuvat eivät aina ihan onnistu. Blogimme 
 yläkuva on tosin poikkeus ja ehkä yksi näistä onnistuneista otoksista. Tässä pari esimerkkiä.
 
 
Tässä tämä muokkaamaton versio blogin ylätunnisteesta.